Kuningasidea

Tänään sain sitten kuningasidean kirjailijavieraasta. Noita kirjoja etsiskellessäni tulin pyörineeksi Sivupiiri.fi:ssä vähän enemmänkin, ja huomasin, että Terhi Rannela on aika pidetty nuortenkirjailija. Asiaa sitten enemmän tutkaillessani tajusin, että olisi ehkä ihan mahdollista saada Rannela käymään Pointissa, jos vain rahoitus järjestyisi (tiedättehän, Vantaa sentään). En uskaltanut elätellä mitään toiveita, kun määrärahat ovat mitä ovat eikä tämä harjoittelijan statuskaan aina tunnu sellaiselta, että tuollaisia ideoita voisi heitellä ihan mielin määrin. Tänään nyt kuitenkin sitten rohkaistuin ja heitin Pointin toiminnanjohtajaa Ritvaa tällä idealla. Niin kuin varmaan on jo tullut selväksi, tässä näyttelyssä on teemana koulukiusaaminen, syömishäiriöt, seksi ja seksuaalisuus, päihteet ja niiden väärinkäyttö, perheongelmat ja kaikki muu sellainen kiva. Terhi Rannelan kirjoissa tosi usein käsitellään juuri tämänkaltaisia teemoja. (Kannattaa muuten vilkaista Rannelan blogia täällä.)

Yllättävää ensinnäkin oli, ettei Ritva lytännyt ajatusta heti alkuunsa. Lisäksi oli jopa puhetta, että mikäli olisin kirjailijaan yhteydessä itse (tai hänen vierailujaan hoitavaan tahoon), niin tätä voisi ihan oikeasti miettiä. Ritva lähti jo itse asiassa miettimään kouluja, joille tapahtumaa voisi tarjota. Koska tällaiset yleensä järjestetään päiväsaikaan, niin tilojen rajallisuus tulee vähän vastaan. Point on pieni kirjasto, ja tänne mahtuisi ehkä maksimissaan kaksi luokkaa kuuntelemaan kirjailijavierailua. Harmi sinällään, koska kun aihe on tällainen, niin soisi että siitä pidettävää juttua kerääntyisi enemmänkin kohderyhmäläisiä kuuntelemaan. On vaan niin ihanaa, kun Pointissa suhtaudutaan niin positiivisesti kaikkeen, mitä ehdotan ja teen. Tällaisessa ympäristössä on ihanteellista suorittaa opinnäytetyötä.

Pyydettiinpä minua muuten kirjoittamaan pätkä Pointin HelMet-sivullekin, pitäkääpä silmällä. ;)

- Saana

P.S. Meillä oli koulussa joskus puhetta siitä, kuinka päätteellistä fonttia (sellaista kuin tässä blogissa käytetty) on helpompi ja nopeampi lukea kuin päätteetöntä (vaikkapa Arial), ja opettaja piti oikein palopuheen kuinka ei ikinä pitäisi kolmea sanaa enempää kirjoittaa päätteettömällä fontilla. No, nyt on luvussa kirja, joka on kirjoitettu kokonaan päätteettömällä fontilla. Sitä on todella hidasta lukea, vielä kun kirjassa on sellaisia sanahirmuja kuin "megatasonpaskaperhe" ja "dingelidongstupidotyyppi".

Lainaa, kopioi ja varasta

Meillä oli eilen työssäoppimisohjaajani Paulan kanssa keskustelu tästä opinnäytetyöstä, sen aikataulusta ja kaikesta mitä se tulee pitämään sisällään. Aiheeksi varmistui nyt "Oikean elämän ongelmat", kohderyhmänä nuoret ja nuoret aikuiset. Työn laajuus ei ole vielä ihan valjennut, vaikka tämän aamupäivän käytin varaamalla ja etsimällä kirjoja, jotka sopivat aihepiiriin. Aikamoinen lista näitä onkin jo kertynyt (ja suurin osa pitäisi vielä ehtiä lukemaankin, mutta siitä en aio ottaa turhia paineita, yksi kirja kerrallaan, eikö?). Jahka saatiin sovittua kohderyhmä ja aihepiiri, niin kirjojen etsiminen sinällään ei ole ollut kovin hankalaa. Paulalla on aika laaja tuntemus paitsi kokoelmasta, myös ihmisistä joita projektiin voi värvätä apuun. Vinkeiksi sain käyttää Kirjavinkkariblogia ja Arja-tädin kokoamia listoja (sain myös vinkin, että Arjalle voi ihan oikeasti lähettää postiakin, voitteko uskoa :o), sekä lukudiplomikansiota josta löytyy lukudiplomien lukulistat yläkoulusta aina lukioon.

Pointissa on valtavasti varhaisteinejä ja työpistekokouksessakin tultiin siihen tulokseen että tästä opinnäytteestä on tulevaisuudessa oikeasti Pointille kirjastonakin hyötyä. On ollut valtava helpotus, että kaikki työkaverit ovat hyväksyneet aihepiirin ja kannustaneetkin jopa. Koulusta vierailemassa ollut opettajanikin (Teija) sanoi, että tässä opinnäytteessä on ainesta aika moneenkin noista näytöistä, jotka tällä jaksolla pitää suorittaa. Tällaisia isompia projekteja kun lähtee tekemään, niin väkisinkin hiipii kimppuun epävarmuus ja pieni pelko siitä, ettei tästä tulekaan mitään tai aihe ei kelpaa tai jokin menee pieleen tai ketään ei kiinnosta valitsemani kirjat... kyllähän näitä riittää. Oli todella lohduttavaa kuulla kirjaston vaikutusvaltaisemmilta ihmisiltä, että tällainen epävarmuus on normaalia ja kiusaa meitä kaikkia. Ei pidä lähteä soitellen sotaan, varsinkin jos on ensi kertaa pappia kyydissä.

Käytännössä loin siis opinnäytetyötäni oman kirjastokortin, jonka ainoa oikea ero on se, ettei sitä rajoita tuo 40 lainan raja joka on jokaisen rivilainaajan ylärajana. Onhan se aika hienoa omistaa ns. työkortti. Tässähän tuntee itsensä aivan tärkeäksi. :D Kirjastokortin luomisen jälkeen rupesin sitten kiskomaan kaikkia minulle tarjottuja lankoja kasaan, ja aika nippu niistä syntyikin. Käytin materiaalin valinnassa esimerkiksi Goodreads-foorumin listaa "Best Teen Books About Real Problems", Arja-tädin vinkkilistaa "Miksi aina ahdistun?" ja tuota kirjastoista löytyvää diplomikansiota (joka tarjosikin aika kasan vinkkejä suomenkielisiin kirjoihin, niitä kun tullut luettua vähän vähemmän). Käytin myös sivupiiri.fi:tä, joka on sivusto suunniteltu nimenomaan nuorille, jotka haluavat vinkata muille nuorille. Seuraavaksi täytyykin sitten vain odotella kirjojen saapumista (jokunen löytyi omastakin kirjastosta, niistä voisi luku-urakan aloittaa). Kirjojahan voisi etsiä esimerkiksi HelMetistä tietyillä asiasanoilla. Kirjoitin näitäkin eilen melkoisen listan, mutta missähän se lappu nyt on..?

Aikaa kaiken kaikkiaan tämän tekemiseen on kuusi viikkoa, joka on kuulemma ihan realistinen aika tällaisen näyttelyn kokoamiseen. Aion suunnitella nuo vinkkauslaput tässä varattuja kirjoja odotellessani, aihepakettiakin voi koota sitä mukaan kun luen noita kirjoja. Paula sanoikin eilen, ettei kaikkia vinkkauskirjoja ole tarpeen välttämättä lukea, kunhan on perillä siitä, mitä kirjassa noin niin kuin suurinpiirtein tapahtuu, että osaa luotettavasti kertoa siitä. Ainahan voi lukea arvosteluja ja kirjablogeja. Aika paljon tässä on tekemistä, varsinkin kun oli Paulan kanssa puhetta että osallistuisin Kartanonkosken koulun seiskoille järjestettävään vinkkaukseen, jota ennen tämän homman täytyy siis olla kasassa. Ihana olla taas töissä, varsinkin kun aurinko paistaa. <3

- Saana

P.S. Tällä hetkellä kirjoja on 51. Mitä enemmän lähtiessä on materiaalia, sitä parempi. Kuulemma.

Alkuverryttelyä

Tässä alkaa nyt olla kriittiset hetket käsillä, kun huomenna pitäisi aloittaa toinen ja samalla viimeinen työssäoppimisjakso. Paikka sentään on ensimmäiseltä to-jaksolta tuttu ja onneksi työkaveritkin ovat aikalailla pysyneet samoina, joten sen puolesta ei tarvitse suurempia murehtia. Sain tänään palautettua viimeisetkin rästihommat (Teija kun uhkasi ettei ole työjaksolle menemistä jos ei ole kurssit suoritettuina viimeistä viirua myöten) vaikka tiukoille se kyllä veti. Taidan olla pohjia myöten tällainen viimetinkaan jättäjä.

Tämän blogin tarkoitus on muodostua osaksi opinnäytetyötäni. Opinnäytteestä ei vaadita kirjallista versiota, eikä oikein raporttiakaan, joskin jonkin verran täytyy Moodleen avata tekemisiään jossain vaiheessa tätä jaksoa. Moodlea ei kyllä tule ikävä, sen verran voin sanoa. Halusin kuitenkin tallentaa jossain muodossa jonnekin tämän prosessin kulkua ja etenemistä (tai etenemättömyyttä, saa nyt nähdä kuinka käy), jos ei muuten niin että olisi sitten tulevaisuudessa paikka, johon palata ja muistella menneitä. Tarkoitus toki on, että tätä blogia voisivat esimerkiksi Keudan opettajat käyttää jonkin asteisena esimerkkinä siitä, mitä ennen on tehty, sillä meille heillä ei ollut näyttää mitään. Loppuhuipennus kun sijaitsee vapaassa internetissä, niin tätäpä ei resurssitietoinen Keuda helposti niks naks hävitäkään. Tarkoitus on myös, mikäli hyvin käy, että tavalliset pulliaisetkin (siis ihmiset jotka eivät työskentele kirjastoalalla) saisivat pienen pilkahduksen kirjastotyöhön ja kirjastovirkailijan arkeen.

Toistaiseksi meiltä on vaadittu vasta lyhyt kuvaelma suunnitelmistamme koskien opinnäytetyötä, ja suuruudenhulluun tapaani koitin keksiä yhtä ja toista. Saa nähdä mikä lopputulema on, mutta toistaiseksi ainakin aion pystyttää kirjastoon näyttelyn nuorten fiktiosta. Ajattelin ensin tehdä näyttelyn nuorten kauhusta, mutta tajusin sitten etten tiedä aiheesta tarpeeksi tehdäkseni siitä mitään sen suurempaa, joten päätin keskittyä fiktioon. Onhan se laaja alue, mutta katsotaan nyt mihin idea tästä kehittyy. Näyttelyn tarkoitus olisi nostaa kokoelmasta sellaisiakin kirjoja, jotka eivät heilu kymmenettä viikkoa TOP 10 bestseller -listalla. Lisäksi ajattelin, että suunnittelisin kirjojen väliin "vinkkauslappuja", siis kartonkiläpysköjä, joihin kirjoittaisin oman mielipiteeni kyseisestä kirjasta. Lapun alaosaan jäisi tilaa seuraaville lukijoille lisätä omat mielipiteensä. Ajattelin, että laput tunnistaisi jonkinlaisesta leimasta tai vastaavasta. Lasten puolellahan on Helmeri, joka suosittelee kirjoja (siis sellainen vihreä mustekala, joka on lastenkirjastopuolen maskotti). Näistä vinkkikirjoista kokoaisin sitten listan tai aihepaketin tai jonkin sellaisen, jonka voisi linkittää Pointin sivulle HelMetiin. Ja sitten on tämä blogi, Loppuhuipennus.

Tosiaan, työssäoppimispaikkani on Pointin kirjasto, joka sijaitsee Kartanonkoskella. Samassa rakennuksessa on myös Y.E.S.-päiväkoti ja Vantaan kansainvälinen koulu, joten asiakaskunta on aika kaikenkirjavaa. En ihan heti muista koskaan olleeni töissä paikassa, jossa olisi ollut yhtä hyvä henki kuin Pointissa. Olin todella iloinen kun sain sovittua toisenkin jakson Pointtiin, vaikka näin jakson alkaessa sitä väkisinkin miettii, olisiko työllistyminen ollut todennäköisempää jos toisen jakson olisi mennyt suorittamaan vaikka Helsinkiin... No, turha sitä enää on miettiä, näillä mennään mitä on annettu!

Katsotaan kuinka tämä jakso vierähtää tästä käyntiin!

- Saana