Lukulistat – Ikäryhmittäin ja aihealueittain
13–15
Amsterdam, Anne F. ja minä - Rannela, Terhi
Kerttu seilaa ensimmäistä kertaa rakkauden ristiaallokossa ja koettaa siinä samalla selvittää omaa seksuaali-identiteettiään, sekä vähän muutakin identiteettiään, oppaanaan villi kirjailijaäitinsä ja merenään sateinen Amsterdam.
seksuaalisuus, uusperhe
Ihan kivat kasvot – Hogan, Mary
Hayley, 16 v., asuu Kalifornian Santa Monicassa, jossa ihan kaikki ovat laihempia kuin hän eikä äitikään ole painon suhteen ymmärtäväinen. Sitten Hayley lähtee kielikurssille Italiaan, eikä mikään ole enää samoin.
paino-ongelmat, ulkonäkö
Matkalla nörttiyden ytimeen – Halpern, Julie
Kun yhtäkkiä kasvaa ihan erilleen ystävistään, on ruvettava etsimään omaa itseään. Jessien on aika astua rohkeasti ulos turva-alueeltaan ja myöntää olevansa ehkä nopan verran nörtti.
identiteetti, elämän mullistukset
Onnea matkaan, Robinson – Marx, Vibeke
Robertin äiti sairastuu syöpään ja Robert pelkää, ettei isäpuoli Michael halua häntä enää mikäli äiti kuolee. Niinpä Robert karkaa etsimään omaa oikeaa isäänsä Pierreä, josta hän tietää ainoastaan sen, että tämä työskentelee sirkuksessa.
läheisen menettäminen, perheongelmat, uusperhe
Tähtityttö – Spinelli, Jerry
Tarina oman identiteetin tärkeydestä, ihmisten tarpeesta lokeroida toisiaan ja kyvyttömyydestä hyväksyä erilaisuutta, sekä ennen kaikkea siitä, mikä tekee yksilöstä yksilön.
identiteetti, koulukiusaaminen
Ihana meri – Poutanen, Kira
Julia on varakkaan perheen ainoa tytär, joka haluaa menestyä koulussa. Hänen kaveripiirinsä koostuu äärimmäisen kilpailuhenkisistä tytöistä, jotka koulun lisäksi piittaavat vain ulkonäöstään. Julia päättää tulla laihaksi, kauniiksi ja vahvaksi, vahvemmaksi kuin kukaan muu.
syömishäiriöt, ulkonäkö
Jos vielä jään – Forman, Gayle
Mia menettää perheensä auto-onnettomuudessa ja vajoaa itse koomaan. Hänet on vangittu ruumiinsa ulkopuolelle ja hänen on päätettävä lähteäkö perheensä mukana tuonpuoleiseen vai jäädäkö tähän maailmaan.
läheisen menettäminen, onnettomuudet, rakkaus
15–17
Lukossa – Halse Anderson, Laurie
Melindalla on järjettömän kokoinen möykky sisällään eikä hän voi kertoa siitä kenellekään. Muut eivät ymmärrä ja kiusaavat, koska Melinda ei puhu.
raiskaus, koulukiusaaminen
Filmi poikki! Ensi-ilta tänään torstaina – Marttila, Hanna Marjut
Torstai haluaa isona elokuvaohjaajaksi. Harmi vaan, että Torstain molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja ja Torstain siskokin on raskaana, vaikkei ole edes täysi-ikäinen. Todentuntuinen kuvaus alkoholistiperheen arjesta.
alkoholismi, perheongelmat
Taivaan tuuliin – Rannela, Terhi
Koskettava kertomus Aurasta, joka menettää äitinsä auto-onnettomuudessa ja jää keskelle välinpitämättömiä ja ymmärtämättömiä ihmisiä, kunnes törmää Henriin, joka mullistaa hänen maailmansa. Rankka kirja, ei suositella herkille!
kouluväkivalta, koulukiusaaminen, terrorismi, läheisen menettäminen, perheongelmat, uusperhe
Viilto – McCormick, Patricia
Calliella on veli, joka sairastaa todella pahaa astmaa, äiti, joka on jatkuvasti hermoromahduksen partaalla ja isä, joka tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman paljon poissa kotoa. Viilto on kertomus siitä, kun pitää jaksaa kaikkien muidenkin edestä.
viiltely, itsetuhoisuus, perheongelmat
Elämäni seinäruusuna – Chbosky, Stephen
Charlielle uusiin ihmisiin tutustuminen on hankalaa. Kun hän uskaltautuu eräässä futisottelussa juttelemaan Patrickille ja Samille, hänelle avautuu täysin uusi maailma parisuhteineen, juhlineen, tansseineen ja huumekokeiluineen.
huumeet, parisuhteet
Valoa valoa valoa – Huotarinen, Vilja-Tuulia
Kesällä 1986 kun Tshernobyl räjähtää, Mariia Ovaskainen rakastuu vaikean elämän eläneeseen Mimiin. Yhdessä he yrittävät selvitä ydinlaskeumasta, kuolleesta äidistä ullakolla ja kesästä, jonka he toivovat kestävän ikuisesti.
seksuaalisuus, perheongelmat, itsemurha, läheisen menettäminen
Willie itkupilli – Magorian, Michelle
Eletään toista maailmansotaa ja Lontoosta evakuoidaan lapsia maaseudun turviin. Yksi näistä lapsista on piesty, aliravittu ja surkea Willie, jolla on ylle ommellut alusvaatteet ja mustelmia ympäri kehoa. Hän joutuu Tom-sedän hoiviin, joka uskoo raittiin ilman parantaviin voimiin.
perheväkivalta, identiteetti
17–19
Ruohoa lunta – tuntematon tekijä
Alice lähtee eräänä iltana kaverinsa bileisiin ja päätyy ”maagiselle matkalle”, joka jättää viattomaan tyttöön lähtemättömän vaikutuksen. Tästä alkaa Alicen rankka alamäki, joka tuntuu vain syvenevän syvenemistään, mitä pidemmälle Alice kulkee.
huumeet, perheongelmat, seksi
Aivot pellolle – Niemi, Mikael
Kirjan nimettömän päähenkilön elämä päättyy, kun hänen sydämensä murskataan koulun käytävällä. Hän kirjoittaa runon, joka on hänelle vain runo, mutta jonka kaikki muut ymmärtävät väärin, jopa hänen ystävänsä Pål, joka saa runosta kimmokkeen tehdä jotakin todella hirveää.
koulukiusaaminen, kouluväkivalta, perheongelmat, identiteetti
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Onko se nyt ohi?
Nyt se on sitten ohjelmointikielellä sanottuna livenä. Tuolla se pönöttää, Pointin nuortenosaston kupeessa. Aamu alkoi tänään viittä vaille kahdeksan nuortenosaston sohvan roudaamisella ja jonkun pöydän siirtämisellä joka on kotoisin jostakin (?). Se oli juuri sopivasti tuolla keskellä kirjastoa, joten otin sen käyttöön. ~_n
Viikonloppu meni hyvin, rauhassa, ajattelematta sen kummemin koko opinnäytetyötä. Tänään aamulla tajusin, että olisi ehkä sittenkin voinut ajatella asiaa vähän enemmän... No, niin tai näin, pakersin ensimmäiset tunnit tuota näyttelyä ja ihan kelpoisa siitä tuli, joskaan ei yhtään niin hieno kuin olin suunnitellut. Tavoitteista tipuin pahasti, mutta ei se mitään. Näillä nyt mennään. Ulkoasuksi tavoittelin sellaista sopivan sekavaa, niin ettei kukaan pode huonoa omaatuntoa sen penkomisesta.
Kun sain huonekalut paikoilleen, siirsin kaikki 61 kirjaa näyttelypöydälle kera vinkkilappuopasteen. Näyttelyssä on esillä siis myös sellaisia kirjoja joita en saanut luettua. Taisin lopulta lukea suunnilleen 20 noista kuudestakymmenestä. Asetteleminen olikin sitten haaste, koska lappuja tuskin huomaa jos kirjat laittaa pystyyn, ja kirjat taas vievät ihan liikaa tilaa jos ne kaikki laittaa kumolleen. Jotenka, ratkaisin tilanteen seuraavasti:
Päätin erottaa suomen- ja englanninkielisen aineiston ihan vain selkeyden vuoksi, joten väkersin supernopeeta tuollaisen "Try it in English" -kyltin. Täällä kuitenkin käy englanninkielisiä nuoria jonkin verran, ja vaikka kaikki (tai ainakin valtaenemmistö) puhuvat suomea sujuvasti, on englanti varmaan se mieluisampi kieli lukemiseen kuitenkin. Ja onpahan valinnanvaraa. Voin julkaista vielä vinkkikirjalistan tässä blogissa hiukan myöhemmin (tai vaikka heti tämän perään mikäli kerkeän, vartin päästä alkaa päivystys, jaiks!).
Kaikenkaikkiaan näyttelystä tuli ihan hyvä. Se ei ole ehkä optimaalisimmalla paikalla kun ottaa huomioon etteivät teinit juuri katsele ympärilleen eli se olisi pitänyt laittaa smack in the middle tuonne nuortenosastolle. Se ei myöskään ole graafisesti niin hieno kuin suunnittelin ja tuo lyhdyn tuoma symboliikkakin (valoa pimeään, tms :D) jää vähän hämäräksi (heh heh). Esitteiden mustavalkoisuus varmaan hidastaa niiden kulkemista, sillä ne eivät ole liikkuneet mihinkään (siis tämän viikonlopun aikana, kun perjantaina ne laitoin, lauantain Point oli kiinni ja sunnuntaina oli Tottatarua), laskin. Toivottavasti nuo näyttelyyn kasatut kirjat kuitenkin lähtevät jonkun matkaan, sehän tässä on tärkeintä. Jos tässä pitäisi itseään arvostella, niin antaisin H2 hyvästä yrityksestä ja T1 epärealististen tavoitteiden asettamisesta. Tai sitten K3 koska 2+1 on 3, eikö? ~_n
Viikonloppu meni hyvin, rauhassa, ajattelematta sen kummemin koko opinnäytetyötä. Tänään aamulla tajusin, että olisi ehkä sittenkin voinut ajatella asiaa vähän enemmän... No, niin tai näin, pakersin ensimmäiset tunnit tuota näyttelyä ja ihan kelpoisa siitä tuli, joskaan ei yhtään niin hieno kuin olin suunnitellut. Tavoitteista tipuin pahasti, mutta ei se mitään. Näillä nyt mennään. Ulkoasuksi tavoittelin sellaista sopivan sekavaa, niin ettei kukaan pode huonoa omaatuntoa sen penkomisesta.
Kun sain huonekalut paikoilleen, siirsin kaikki 61 kirjaa näyttelypöydälle kera vinkkilappuopasteen. Näyttelyssä on esillä siis myös sellaisia kirjoja joita en saanut luettua. Taisin lopulta lukea suunnilleen 20 noista kuudestakymmenestä. Asetteleminen olikin sitten haaste, koska lappuja tuskin huomaa jos kirjat laittaa pystyyn, ja kirjat taas vievät ihan liikaa tilaa jos ne kaikki laittaa kumolleen. Jotenka, ratkaisin tilanteen seuraavasti:
Päätin erottaa suomen- ja englanninkielisen aineiston ihan vain selkeyden vuoksi, joten väkersin supernopeeta tuollaisen "Try it in English" -kyltin. Täällä kuitenkin käy englanninkielisiä nuoria jonkin verran, ja vaikka kaikki (tai ainakin valtaenemmistö) puhuvat suomea sujuvasti, on englanti varmaan se mieluisampi kieli lukemiseen kuitenkin. Ja onpahan valinnanvaraa. Voin julkaista vielä vinkkikirjalistan tässä blogissa hiukan myöhemmin (tai vaikka heti tämän perään mikäli kerkeän, vartin päästä alkaa päivystys, jaiks!).
Kaikenkaikkiaan näyttelystä tuli ihan hyvä. Se ei ole ehkä optimaalisimmalla paikalla kun ottaa huomioon etteivät teinit juuri katsele ympärilleen eli se olisi pitänyt laittaa smack in the middle tuonne nuortenosastolle. Se ei myöskään ole graafisesti niin hieno kuin suunnittelin ja tuo lyhdyn tuoma symboliikkakin (valoa pimeään, tms :D) jää vähän hämäräksi (heh heh). Esitteiden mustavalkoisuus varmaan hidastaa niiden kulkemista, sillä ne eivät ole liikkuneet mihinkään (siis tämän viikonlopun aikana, kun perjantaina ne laitoin, lauantain Point oli kiinni ja sunnuntaina oli Tottatarua), laskin. Toivottavasti nuo näyttelyyn kasatut kirjat kuitenkin lähtevät jonkun matkaan, sehän tässä on tärkeintä. Jos tässä pitäisi itseään arvostella, niin antaisin H2 hyvästä yrityksestä ja T1 epärealististen tavoitteiden asettamisesta. Tai sitten K3 koska 2+1 on 3, eikö? ~_n
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Graafista suunnittelua
Näyttelyyn liittyy esitteitä, tässä tapauksessa esite ja vinkkilehtinen, johon olen koonnut niin sanotusti parhaat palat. Alun perin tarkoitus oli siis (varsin kunnianhimoisesti) tehdä yhteistyössä Anskun kanssa joku tosi graafisesti hieno viritys, jossa olisi ollut tyttöä ja poikaa ja paperilennokkia ja paljon symboliikkaa ja se olisi ollut osittain värillinen ja tosi hieno kaikin puolin muutenkin, mutta aikataulujen (ja oman saamattomuuteni) takia piti vähän riisua suunnitelmaa. Loppujen lopuksi tulos on tällainen:
Ei mikään kovin häävi, mutta välttää. Graafisesta puolesta sen verran, että tässä on nyt otettu huomioon se, että esitteen täytyy olla mustavalkoinen, eli se on tehty mustavalkoisena alusta pitäen. Lisäksi se, että kuvat kiinnostavat silmää enemmän kuin teksti, joten yritin sirotella niitä vähän jokapuolelle. Lisäksi vielä se, ettei tekstikään saa olla sotkuista, joten fontteja on tässä nyt käytetty kahta. Koska tekstiä on aika paljon, on fontti myös päätteellinen, koska sitä on silmän helpompi ja nopeampi lukea.
Vantaan puolella on siitä kiva tehdä esitteitä ja muita vastaavia, ettei täällä ole juurikaan graafisia rajoitteita. Helsingin puolellahan joka paikkaan on pakko tunkea "-merkki, pohjaväritkin on ennalta määrätty. Sellainen rajoittaa luovuutta ja inspiraatiota, mutta Helsinki onkin snobien kaupunki. Design ennen luovaa kipinää, eikö? ~_n
Bloggeriin ei valitettavasti voi suoraan lisätä tiedostoja, muuten olisin lisännyt tähän vielä vinkkauslappusen, jonka tein Wordissa. Ei se kovin ihmeellinen ole, ja vinkkauslistan voin lisätä myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa. Tyyli on samanlainen kuin tässä esitteessäkin, fontitkin ovat samat. Nyt sitten tulostelemaan. Hyvää viikonloppua!
- Saana
Ei mikään kovin häävi, mutta välttää. Graafisesta puolesta sen verran, että tässä on nyt otettu huomioon se, että esitteen täytyy olla mustavalkoinen, eli se on tehty mustavalkoisena alusta pitäen. Lisäksi se, että kuvat kiinnostavat silmää enemmän kuin teksti, joten yritin sirotella niitä vähän jokapuolelle. Lisäksi vielä se, ettei tekstikään saa olla sotkuista, joten fontteja on tässä nyt käytetty kahta. Koska tekstiä on aika paljon, on fontti myös päätteellinen, koska sitä on silmän helpompi ja nopeampi lukea.
Vantaan puolella on siitä kiva tehdä esitteitä ja muita vastaavia, ettei täällä ole juurikaan graafisia rajoitteita. Helsingin puolellahan joka paikkaan on pakko tunkea "-merkki, pohjaväritkin on ennalta määrätty. Sellainen rajoittaa luovuutta ja inspiraatiota, mutta Helsinki onkin snobien kaupunki. Design ennen luovaa kipinää, eikö? ~_n
Bloggeriin ei valitettavasti voi suoraan lisätä tiedostoja, muuten olisin lisännyt tähän vielä vinkkauslappusen, jonka tein Wordissa. Ei se kovin ihmeellinen ole, ja vinkkauslistan voin lisätä myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa. Tyyli on samanlainen kuin tässä esitteessäkin, fontitkin ovat samat. Nyt sitten tulostelemaan. Hyvää viikonloppua!
- Saana
torstai 4. huhtikuuta 2013
Onneksi apua on aina saatavilla
Pääsin vihdoin ja viimein tulppakirjastani ylitse, tai siis ohitse, tai siis sain sen luettua, ja sen jälkeen luku-urakka onkin sujunut aika sutjakkaasti. Pointin Facebook-sivulla on muuten tämänkin blogin linkki, ja kiitos vain kaikille sitä kautta vierailleille. :) Oli ihan hauska huomata, että tätäkin olivat jotkut kiinnostuneet käyneet vilkuilemassa. Koitan petrata kuvien kanssa jatkossa, varmasti saan enemmän kuvia nyt, kun täytyy ruveta tuottamaan visuaalista materiaalia, esitteitä ja sen sellaisia. Jonkinlaiset vinkkilappusten rupeamat sain jo tehtyäkin, mutten ole varma vastaavatko ne vaadittavaa tasoa. Ei kukaan muu siis minulta mitään vaadi, minä itse vain koitan lannistaa itseni liian korkeilla standardeilla.
Konkreettisesti tilanne ei juuri etene. Terhi Rannela vastasi sähköpostiini ja nyt - ainakin vielä toistaiseksi - vaikuttaa todella lupaavalta. Lisäksi sain värvättyä varsin graafisesti lahjakkaan ystävättäreni Anniina Korpelan auttamaan vinkkilistojen visuaalisen ilmeen luomisessa. Etukanteen tulee poika, joka heittää paperilennokin, ihan vain siis viivapiirros, ei mitään kovin glamouria tihkuvaa tai kimaltavaa tai muutakaan. Takakanteen tulisi sitten tyttö, joka nappaa lennokin. Kai tässä haetaan jonkinlaista yhtenäisyyden symboliikkaa tai jotakin. Siis että on aina joku, joka ymmärtää ja voi auttaa. Vaikka se sitten olisi kirja. Nyt pitäisi pikkuhiljaa ruveta kirjoittelemaan auki johonkin Ihan Oikeaan asiakirjaan noita kirjoja, kirjailijoita ja kuvauksia kirjoista. En vielä tiedä teenkö listat aiheen vai ikäryhmien mukaan, ikäryhmä vaikuttaisi fiksummalta kun ottaa huomioon kuinka eri tasoisia kirjoja jo tuossa kymmenisen kirjan laajuisessa otoksessa on.
Koitan päivittää tänne jonkinlaisen silmille helpomman kuvapostauksen kunhan vain pääsen tänään kotiin. Tai ehkä huomenna. Tai no, viikonloppuhan tulee ihan tässä kohta! :) Näin näitä hommia lykätään, kunnes huomataan, että jäljellä on suunnilleen 26 tuntia aikaa tai jotain, ja sitten tehdään itku kurkussa ja hiki päässä niin ettei ikinä ennen, tällainen viimetinkaan jättäjä kun olen! :D
- Saana
P.S. Ainiin, se HelMet-sivun päivitys... n_n''
Konkreettisesti tilanne ei juuri etene. Terhi Rannela vastasi sähköpostiini ja nyt - ainakin vielä toistaiseksi - vaikuttaa todella lupaavalta. Lisäksi sain värvättyä varsin graafisesti lahjakkaan ystävättäreni Anniina Korpelan auttamaan vinkkilistojen visuaalisen ilmeen luomisessa. Etukanteen tulee poika, joka heittää paperilennokin, ihan vain siis viivapiirros, ei mitään kovin glamouria tihkuvaa tai kimaltavaa tai muutakaan. Takakanteen tulisi sitten tyttö, joka nappaa lennokin. Kai tässä haetaan jonkinlaista yhtenäisyyden symboliikkaa tai jotakin. Siis että on aina joku, joka ymmärtää ja voi auttaa. Vaikka se sitten olisi kirja. Nyt pitäisi pikkuhiljaa ruveta kirjoittelemaan auki johonkin Ihan Oikeaan asiakirjaan noita kirjoja, kirjailijoita ja kuvauksia kirjoista. En vielä tiedä teenkö listat aiheen vai ikäryhmien mukaan, ikäryhmä vaikuttaisi fiksummalta kun ottaa huomioon kuinka eri tasoisia kirjoja jo tuossa kymmenisen kirjan laajuisessa otoksessa on.
Koitan päivittää tänne jonkinlaisen silmille helpomman kuvapostauksen kunhan vain pääsen tänään kotiin. Tai ehkä huomenna. Tai no, viikonloppuhan tulee ihan tässä kohta! :) Näin näitä hommia lykätään, kunnes huomataan, että jäljellä on suunnilleen 26 tuntia aikaa tai jotain, ja sitten tehdään itku kurkussa ja hiki päässä niin ettei ikinä ennen, tällainen viimetinkaan jättäjä kun olen! :D
- Saana
P.S. Ainiin, se HelMet-sivun päivitys... n_n''
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Kuningasidea
Tänään sain sitten kuningasidean kirjailijavieraasta. Noita kirjoja etsiskellessäni tulin pyörineeksi Sivupiiri.fi:ssä vähän enemmänkin, ja huomasin, että Terhi Rannela on aika pidetty nuortenkirjailija. Asiaa sitten enemmän tutkaillessani tajusin, että olisi ehkä ihan mahdollista saada Rannela käymään Pointissa, jos vain rahoitus järjestyisi (tiedättehän, Vantaa sentään). En uskaltanut elätellä mitään toiveita, kun määrärahat ovat mitä ovat eikä tämä harjoittelijan statuskaan aina tunnu sellaiselta, että tuollaisia ideoita voisi heitellä ihan mielin määrin. Tänään nyt kuitenkin sitten rohkaistuin ja heitin Pointin toiminnanjohtajaa Ritvaa tällä idealla. Niin kuin varmaan on jo tullut selväksi, tässä näyttelyssä on teemana koulukiusaaminen, syömishäiriöt, seksi ja seksuaalisuus, päihteet ja niiden väärinkäyttö, perheongelmat ja kaikki muu sellainen kiva. Terhi Rannelan kirjoissa tosi usein käsitellään juuri tämänkaltaisia teemoja. (Kannattaa muuten vilkaista Rannelan blogia täällä.)
Yllättävää ensinnäkin oli, ettei Ritva lytännyt ajatusta heti alkuunsa. Lisäksi oli jopa puhetta, että mikäli olisin kirjailijaan yhteydessä itse (tai hänen vierailujaan hoitavaan tahoon), niin tätä voisi ihan oikeasti miettiä. Ritva lähti jo itse asiassa miettimään kouluja, joille tapahtumaa voisi tarjota. Koska tällaiset yleensä järjestetään päiväsaikaan, niin tilojen rajallisuus tulee vähän vastaan. Point on pieni kirjasto, ja tänne mahtuisi ehkä maksimissaan kaksi luokkaa kuuntelemaan kirjailijavierailua. Harmi sinällään, koska kun aihe on tällainen, niin soisi että siitä pidettävää juttua kerääntyisi enemmänkin kohderyhmäläisiä kuuntelemaan. On vaan niin ihanaa, kun Pointissa suhtaudutaan niin positiivisesti kaikkeen, mitä ehdotan ja teen. Tällaisessa ympäristössä on ihanteellista suorittaa opinnäytetyötä.
Pyydettiinpä minua muuten kirjoittamaan pätkä Pointin HelMet-sivullekin, pitäkääpä silmällä. ;)
- Saana
P.S. Meillä oli koulussa joskus puhetta siitä, kuinka päätteellistä fonttia (sellaista kuin tässä blogissa käytetty) on helpompi ja nopeampi lukea kuin päätteetöntä (vaikkapa Arial), ja opettaja piti oikein palopuheen kuinka ei ikinä pitäisi kolmea sanaa enempää kirjoittaa päätteettömällä fontilla. No, nyt on luvussa kirja, joka on kirjoitettu kokonaan päätteettömällä fontilla. Sitä on todella hidasta lukea, vielä kun kirjassa on sellaisia sanahirmuja kuin "megatasonpaskaperhe" ja "dingelidongstupidotyyppi".
Yllättävää ensinnäkin oli, ettei Ritva lytännyt ajatusta heti alkuunsa. Lisäksi oli jopa puhetta, että mikäli olisin kirjailijaan yhteydessä itse (tai hänen vierailujaan hoitavaan tahoon), niin tätä voisi ihan oikeasti miettiä. Ritva lähti jo itse asiassa miettimään kouluja, joille tapahtumaa voisi tarjota. Koska tällaiset yleensä järjestetään päiväsaikaan, niin tilojen rajallisuus tulee vähän vastaan. Point on pieni kirjasto, ja tänne mahtuisi ehkä maksimissaan kaksi luokkaa kuuntelemaan kirjailijavierailua. Harmi sinällään, koska kun aihe on tällainen, niin soisi että siitä pidettävää juttua kerääntyisi enemmänkin kohderyhmäläisiä kuuntelemaan. On vaan niin ihanaa, kun Pointissa suhtaudutaan niin positiivisesti kaikkeen, mitä ehdotan ja teen. Tällaisessa ympäristössä on ihanteellista suorittaa opinnäytetyötä.
Pyydettiinpä minua muuten kirjoittamaan pätkä Pointin HelMet-sivullekin, pitäkääpä silmällä. ;)
- Saana
P.S. Meillä oli koulussa joskus puhetta siitä, kuinka päätteellistä fonttia (sellaista kuin tässä blogissa käytetty) on helpompi ja nopeampi lukea kuin päätteetöntä (vaikkapa Arial), ja opettaja piti oikein palopuheen kuinka ei ikinä pitäisi kolmea sanaa enempää kirjoittaa päätteettömällä fontilla. No, nyt on luvussa kirja, joka on kirjoitettu kokonaan päätteettömällä fontilla. Sitä on todella hidasta lukea, vielä kun kirjassa on sellaisia sanahirmuja kuin "megatasonpaskaperhe" ja "dingelidongstupidotyyppi".
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Ihan sikana kirjoja (ja pienen pieni paniikki)!
Viikon mittaisen sairaspoissaolon jälkeen olen taas takaisin töissä ja täydessä iskukunnossa (jos nyt pientä rohinaa keuhkoissa ei lasketa lukuun..). Sairasteluni aikana tänne olikin ehtinyt opinnäytehyllyyn kertyä vino pino kaikenlaista, onneksi osa sentään on tuplakappaleita. Pointissa asiakaskunta on pääasiassa suomen- ja englanninkielistä niin kuin taisin aiemmin jo mainitakin, eli aihepaketin aineisto tulee näyttelyssä olemaan mahdollisuuksien mukaan molemmilla kielillä. Olin laskenut, että olisin jaksanut ja ehtinyt lukea neljässä päivässä kahdeksan kirjaa, mutta viivyttelyn jalo taito on aina ollut hallussani, joten sen sijaan että olisin viettänyt flunssapäiviäni sängyssä hyvän - tai huonon, enhän minä ole noita kirjoja vielä lukenut niin en ole kukaan sanomaan - kirjan kanssa, tönötin kaikkea uhmaten tietokoneella simittämässä. Onko mikään ihme, ettei tauti hellitä? :D
Kirjoja on nyt kaiken kaikkiaan 65, enempää en aio tilata ellei joku tee sitten jotakin todella hyvää ehdotusta. Klassikkojakin sain ujutettua joukkoon, yhtäkään en tosin ole vielä lukenut, eli en osaa sanoa kuinka sopivia valintani ovat aihepiiriin nähden. Mukana on ainakin Sylvia Plathin Lasikellon alla (The Bell Jar, 1963), J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa (The Catcher in the Rye, 1951) ja nyt kun asiaa mietin, taidankin tilata joukon jatkoksi vielä Harper Leen Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1960). Kaikista noista 65:stä olen saanut taklattua kuusi, yhden jonka olin lukenut jo joskus aikoja sitten. Kaikkia en ehdi mitenkään lukemaan, niin helppoja luettavia kuin ovatkin, se on pakko myöntää jo tässä vaiheessa. En tiedä miksi edes elättelin sellaista epärealistista kuvitelmaa, että ehtisin, kai olen pohjimmiltani sitten kuitenkin optimisti? Kukaan muu ei toki oleta, että lukisin nuo kaikki, ja työkaverinikin ehti tänään ihmetellä, miksi kirjoja on niin julmetusti. Minusta ne kuitenkin näyttävät lähinnä suloisilta pönöttäessään kiltisti tuossa hyllyssä, odottaen, että tekisin niille jotakin.
Nuortenkirjoja sinällään on mukava lukea. Ne eivät ole kovin pitkiä ja ne on kirjoitettu usein yksinkertaisella kielellä eikä niissä hienostella kuten usein aikuisten kirjoissa kovasti ainakin yritetään. Runollisuus ei ole tavoitteena nuortenkirjallisuudessa, vaikka joskus toki kirjailija onnistuu siinäkin. Aika helposti ehtii lukea yhden kirjan illassa, joskus kaksikin, riippuen vähän siitä kuinka mielenkiintoinen kirja on kyseessä ja kuinka joutuisalla kielellä sen on kirjoitettu. Olen tässä sitä mukaa kun olen saanut kirjan luettua, aina kirjoittanut "vinkkilappusen". Esimerkkinä nyt vaikka yhden ikiaikojen lempparikirjani Vibeke Marxin Onnea matkaan, Robinsonin lappunen:
Robertin äiti sairastuu syöpään ja Robert pelkää, ettei isäpuoli Michael enää pidä hänestä huolta jos äiti kuolee. Siksi Robert karkaa etsimään omaa, oikeaa isäänsä Pierreä.
Tarkoitus ei ole siis kirjoittaa välttämättä mitään tarkkaa juonikuvausta tai edes mielipidettä kirjasta, vaan jonkinlainen tiivis kuvaus, josta muistaa mitä kirjassa tapahtuu, kuka siinä on päähenkilö ja mikä sen teema on. Olen koittanut miettiä miten näyttelyn järjestäisin, ja selkeintä on varmaan tehdä se teemoittain. Olisi hauskaa, jos näyttelyn pystyisi järjestämään kerroksiin ja teemoihin, ensimmäisessä kerroksessa olisi nuorimmille lukijoille sopivat kirjat teemoittain, toisessa kerroksessa vähän vanhemmille sopivat ja ylimmässä kerroksessa kaikkein vanhimmille sopivat kirjat. Joka hyllyllä käsiteltäisiin samat teemat, mutta kirjoja on todella eri tasoisia. Kun asiakasryhmän ikähaarukka on niinkin suuri ja kehitystasoissa niin suuria eroavaisuuksia kuin tässä minun valitsemassani. Käytännössähän asiakasryhmävalintani kattaa kaikenikäiset teinit, 13-19-vuotiaat.
Nyt sitten vain tyrskyjä päin. Pitäisi se esitekin koittaa kehitellä, voisin tänään katsoa asiaa kunhan tästä päivystysvuorosta pääsen (kysyin kyllä luvan tämän kirjoittamiseen, älkää huoliko!).
- Saana
Kirjoja on nyt kaiken kaikkiaan 65, enempää en aio tilata ellei joku tee sitten jotakin todella hyvää ehdotusta. Klassikkojakin sain ujutettua joukkoon, yhtäkään en tosin ole vielä lukenut, eli en osaa sanoa kuinka sopivia valintani ovat aihepiiriin nähden. Mukana on ainakin Sylvia Plathin Lasikellon alla (The Bell Jar, 1963), J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa (The Catcher in the Rye, 1951) ja nyt kun asiaa mietin, taidankin tilata joukon jatkoksi vielä Harper Leen Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1960). Kaikista noista 65:stä olen saanut taklattua kuusi, yhden jonka olin lukenut jo joskus aikoja sitten. Kaikkia en ehdi mitenkään lukemaan, niin helppoja luettavia kuin ovatkin, se on pakko myöntää jo tässä vaiheessa. En tiedä miksi edes elättelin sellaista epärealistista kuvitelmaa, että ehtisin, kai olen pohjimmiltani sitten kuitenkin optimisti? Kukaan muu ei toki oleta, että lukisin nuo kaikki, ja työkaverinikin ehti tänään ihmetellä, miksi kirjoja on niin julmetusti. Minusta ne kuitenkin näyttävät lähinnä suloisilta pönöttäessään kiltisti tuossa hyllyssä, odottaen, että tekisin niille jotakin.
Nuortenkirjoja sinällään on mukava lukea. Ne eivät ole kovin pitkiä ja ne on kirjoitettu usein yksinkertaisella kielellä eikä niissä hienostella kuten usein aikuisten kirjoissa kovasti ainakin yritetään. Runollisuus ei ole tavoitteena nuortenkirjallisuudessa, vaikka joskus toki kirjailija onnistuu siinäkin. Aika helposti ehtii lukea yhden kirjan illassa, joskus kaksikin, riippuen vähän siitä kuinka mielenkiintoinen kirja on kyseessä ja kuinka joutuisalla kielellä sen on kirjoitettu. Olen tässä sitä mukaa kun olen saanut kirjan luettua, aina kirjoittanut "vinkkilappusen". Esimerkkinä nyt vaikka yhden ikiaikojen lempparikirjani Vibeke Marxin Onnea matkaan, Robinsonin lappunen:
Robertin äiti sairastuu syöpään ja Robert pelkää, ettei isäpuoli Michael enää pidä hänestä huolta jos äiti kuolee. Siksi Robert karkaa etsimään omaa, oikeaa isäänsä Pierreä.
Tarkoitus ei ole siis kirjoittaa välttämättä mitään tarkkaa juonikuvausta tai edes mielipidettä kirjasta, vaan jonkinlainen tiivis kuvaus, josta muistaa mitä kirjassa tapahtuu, kuka siinä on päähenkilö ja mikä sen teema on. Olen koittanut miettiä miten näyttelyn järjestäisin, ja selkeintä on varmaan tehdä se teemoittain. Olisi hauskaa, jos näyttelyn pystyisi järjestämään kerroksiin ja teemoihin, ensimmäisessä kerroksessa olisi nuorimmille lukijoille sopivat kirjat teemoittain, toisessa kerroksessa vähän vanhemmille sopivat ja ylimmässä kerroksessa kaikkein vanhimmille sopivat kirjat. Joka hyllyllä käsiteltäisiin samat teemat, mutta kirjoja on todella eri tasoisia. Kun asiakasryhmän ikähaarukka on niinkin suuri ja kehitystasoissa niin suuria eroavaisuuksia kuin tässä minun valitsemassani. Käytännössähän asiakasryhmävalintani kattaa kaikenikäiset teinit, 13-19-vuotiaat.
Nyt sitten vain tyrskyjä päin. Pitäisi se esitekin koittaa kehitellä, voisin tänään katsoa asiaa kunhan tästä päivystysvuorosta pääsen (kysyin kyllä luvan tämän kirjoittamiseen, älkää huoliko!).
- Saana
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Lainaa, kopioi ja varasta
Meillä oli eilen työssäoppimisohjaajani Paulan kanssa keskustelu tästä opinnäytetyöstä, sen aikataulusta ja kaikesta mitä se tulee pitämään sisällään. Aiheeksi varmistui nyt "Oikean elämän ongelmat", kohderyhmänä nuoret ja nuoret aikuiset. Työn laajuus ei ole vielä ihan valjennut, vaikka tämän aamupäivän käytin varaamalla ja etsimällä kirjoja, jotka sopivat aihepiiriin. Aikamoinen lista näitä onkin jo kertynyt (ja suurin osa pitäisi vielä ehtiä lukemaankin, mutta siitä en aio ottaa turhia paineita, yksi kirja kerrallaan, eikö?). Jahka saatiin sovittua kohderyhmä ja aihepiiri, niin kirjojen etsiminen sinällään ei ole ollut kovin hankalaa. Paulalla on aika laaja tuntemus paitsi kokoelmasta, myös ihmisistä joita projektiin voi värvätä apuun. Vinkeiksi sain käyttää Kirjavinkkariblogia ja Arja-tädin kokoamia listoja (sain myös vinkin, että Arjalle voi ihan oikeasti lähettää postiakin, voitteko uskoa :o), sekä lukudiplomikansiota josta löytyy lukudiplomien lukulistat yläkoulusta aina lukioon.
Pointissa on valtavasti varhaisteinejä ja työpistekokouksessakin tultiin siihen tulokseen että tästä opinnäytteestä on tulevaisuudessa oikeasti Pointille kirjastonakin hyötyä. On ollut valtava helpotus, että kaikki työkaverit ovat hyväksyneet aihepiirin ja kannustaneetkin jopa. Koulusta vierailemassa ollut opettajanikin (Teija) sanoi, että tässä opinnäytteessä on ainesta aika moneenkin noista näytöistä, jotka tällä jaksolla pitää suorittaa. Tällaisia isompia projekteja kun lähtee tekemään, niin väkisinkin hiipii kimppuun epävarmuus ja pieni pelko siitä, ettei tästä tulekaan mitään tai aihe ei kelpaa tai jokin menee pieleen tai ketään ei kiinnosta valitsemani kirjat... kyllähän näitä riittää. Oli todella lohduttavaa kuulla kirjaston vaikutusvaltaisemmilta ihmisiltä, että tällainen epävarmuus on normaalia ja kiusaa meitä kaikkia. Ei pidä lähteä soitellen sotaan, varsinkin jos on ensi kertaa pappia kyydissä.
Käytännössä loin siis opinnäytetyötäni oman kirjastokortin, jonka ainoa oikea ero on se, ettei sitä rajoita tuo 40 lainan raja joka on jokaisen rivilainaajan ylärajana. Onhan se aika hienoa omistaa ns. työkortti. Tässähän tuntee itsensä aivan tärkeäksi. :D Kirjastokortin luomisen jälkeen rupesin sitten kiskomaan kaikkia minulle tarjottuja lankoja kasaan, ja aika nippu niistä syntyikin. Käytin materiaalin valinnassa esimerkiksi Goodreads-foorumin listaa "Best Teen Books About Real Problems", Arja-tädin vinkkilistaa "Miksi aina ahdistun?" ja tuota kirjastoista löytyvää diplomikansiota (joka tarjosikin aika kasan vinkkejä suomenkielisiin kirjoihin, niitä kun tullut luettua vähän vähemmän). Käytin myös sivupiiri.fi:tä, joka on sivusto suunniteltu nimenomaan nuorille, jotka haluavat vinkata muille nuorille. Seuraavaksi täytyykin sitten vain odotella kirjojen saapumista (jokunen löytyi omastakin kirjastosta, niistä voisi luku-urakan aloittaa). Kirjojahan voisi etsiä esimerkiksi HelMetistä tietyillä asiasanoilla. Kirjoitin näitäkin eilen melkoisen listan, mutta missähän se lappu nyt on..?
Aikaa kaiken kaikkiaan tämän tekemiseen on kuusi viikkoa, joka on kuulemma ihan realistinen aika tällaisen näyttelyn kokoamiseen. Aion suunnitella nuo vinkkauslaput tässä varattuja kirjoja odotellessani, aihepakettiakin voi koota sitä mukaan kun luen noita kirjoja. Paula sanoikin eilen, ettei kaikkia vinkkauskirjoja ole tarpeen välttämättä lukea, kunhan on perillä siitä, mitä kirjassa noin niin kuin suurinpiirtein tapahtuu, että osaa luotettavasti kertoa siitä. Ainahan voi lukea arvosteluja ja kirjablogeja. Aika paljon tässä on tekemistä, varsinkin kun oli Paulan kanssa puhetta että osallistuisin Kartanonkosken koulun seiskoille järjestettävään vinkkaukseen, jota ennen tämän homman täytyy siis olla kasassa. Ihana olla taas töissä, varsinkin kun aurinko paistaa. <3
- Saana
P.S. Tällä hetkellä kirjoja on 51. Mitä enemmän lähtiessä on materiaalia, sitä parempi. Kuulemma.
Pointissa on valtavasti varhaisteinejä ja työpistekokouksessakin tultiin siihen tulokseen että tästä opinnäytteestä on tulevaisuudessa oikeasti Pointille kirjastonakin hyötyä. On ollut valtava helpotus, että kaikki työkaverit ovat hyväksyneet aihepiirin ja kannustaneetkin jopa. Koulusta vierailemassa ollut opettajanikin (Teija) sanoi, että tässä opinnäytteessä on ainesta aika moneenkin noista näytöistä, jotka tällä jaksolla pitää suorittaa. Tällaisia isompia projekteja kun lähtee tekemään, niin väkisinkin hiipii kimppuun epävarmuus ja pieni pelko siitä, ettei tästä tulekaan mitään tai aihe ei kelpaa tai jokin menee pieleen tai ketään ei kiinnosta valitsemani kirjat... kyllähän näitä riittää. Oli todella lohduttavaa kuulla kirjaston vaikutusvaltaisemmilta ihmisiltä, että tällainen epävarmuus on normaalia ja kiusaa meitä kaikkia. Ei pidä lähteä soitellen sotaan, varsinkin jos on ensi kertaa pappia kyydissä.
Käytännössä loin siis opinnäytetyötäni oman kirjastokortin, jonka ainoa oikea ero on se, ettei sitä rajoita tuo 40 lainan raja joka on jokaisen rivilainaajan ylärajana. Onhan se aika hienoa omistaa ns. työkortti. Tässähän tuntee itsensä aivan tärkeäksi. :D Kirjastokortin luomisen jälkeen rupesin sitten kiskomaan kaikkia minulle tarjottuja lankoja kasaan, ja aika nippu niistä syntyikin. Käytin materiaalin valinnassa esimerkiksi Goodreads-foorumin listaa "Best Teen Books About Real Problems", Arja-tädin vinkkilistaa "Miksi aina ahdistun?" ja tuota kirjastoista löytyvää diplomikansiota (joka tarjosikin aika kasan vinkkejä suomenkielisiin kirjoihin, niitä kun tullut luettua vähän vähemmän). Käytin myös sivupiiri.fi:tä, joka on sivusto suunniteltu nimenomaan nuorille, jotka haluavat vinkata muille nuorille. Seuraavaksi täytyykin sitten vain odotella kirjojen saapumista (jokunen löytyi omastakin kirjastosta, niistä voisi luku-urakan aloittaa). Kirjojahan voisi etsiä esimerkiksi HelMetistä tietyillä asiasanoilla. Kirjoitin näitäkin eilen melkoisen listan, mutta missähän se lappu nyt on..?
Aikaa kaiken kaikkiaan tämän tekemiseen on kuusi viikkoa, joka on kuulemma ihan realistinen aika tällaisen näyttelyn kokoamiseen. Aion suunnitella nuo vinkkauslaput tässä varattuja kirjoja odotellessani, aihepakettiakin voi koota sitä mukaan kun luen noita kirjoja. Paula sanoikin eilen, ettei kaikkia vinkkauskirjoja ole tarpeen välttämättä lukea, kunhan on perillä siitä, mitä kirjassa noin niin kuin suurinpiirtein tapahtuu, että osaa luotettavasti kertoa siitä. Ainahan voi lukea arvosteluja ja kirjablogeja. Aika paljon tässä on tekemistä, varsinkin kun oli Paulan kanssa puhetta että osallistuisin Kartanonkosken koulun seiskoille järjestettävään vinkkaukseen, jota ennen tämän homman täytyy siis olla kasassa. Ihana olla taas töissä, varsinkin kun aurinko paistaa. <3
- Saana
P.S. Tällä hetkellä kirjoja on 51. Mitä enemmän lähtiessä on materiaalia, sitä parempi. Kuulemma.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Alkuverryttelyä
Tässä alkaa nyt olla kriittiset hetket käsillä, kun huomenna pitäisi aloittaa toinen ja samalla viimeinen työssäoppimisjakso. Paikka sentään on ensimmäiseltä to-jaksolta tuttu ja onneksi työkaveritkin ovat aikalailla pysyneet samoina, joten sen puolesta ei tarvitse suurempia murehtia. Sain tänään palautettua viimeisetkin rästihommat (Teija kun uhkasi ettei ole työjaksolle menemistä jos ei ole kurssit suoritettuina viimeistä viirua myöten) vaikka tiukoille se kyllä veti. Taidan olla pohjia myöten tällainen viimetinkaan jättäjä.
Tämän blogin tarkoitus on muodostua osaksi opinnäytetyötäni. Opinnäytteestä ei vaadita kirjallista versiota, eikä oikein raporttiakaan, joskin jonkin verran täytyy Moodleen avata tekemisiään jossain vaiheessa tätä jaksoa. Moodlea ei kyllä tule ikävä, sen verran voin sanoa. Halusin kuitenkin tallentaa jossain muodossa jonnekin tämän prosessin kulkua ja etenemistä (tai etenemättömyyttä, saa nyt nähdä kuinka käy), jos ei muuten niin että olisi sitten tulevaisuudessa paikka, johon palata ja muistella menneitä. Tarkoitus toki on, että tätä blogia voisivat esimerkiksi Keudan opettajat käyttää jonkin asteisena esimerkkinä siitä, mitä ennen on tehty, sillä meille heillä ei ollut näyttää mitään. Loppuhuipennus kun sijaitsee vapaassa internetissä, niin tätäpä ei resurssitietoinen Keuda helposti niks naks hävitäkään. Tarkoitus on myös, mikäli hyvin käy, että tavalliset pulliaisetkin (siis ihmiset jotka eivät työskentele kirjastoalalla) saisivat pienen pilkahduksen kirjastotyöhön ja kirjastovirkailijan arkeen.
Toistaiseksi meiltä on vaadittu vasta lyhyt kuvaelma suunnitelmistamme koskien opinnäytetyötä, ja suuruudenhulluun tapaani koitin keksiä yhtä ja toista. Saa nähdä mikä lopputulema on, mutta toistaiseksi ainakin aion pystyttää kirjastoon näyttelyn nuorten fiktiosta. Ajattelin ensin tehdä näyttelyn nuorten kauhusta, mutta tajusin sitten etten tiedä aiheesta tarpeeksi tehdäkseni siitä mitään sen suurempaa, joten päätin keskittyä fiktioon. Onhan se laaja alue, mutta katsotaan nyt mihin idea tästä kehittyy. Näyttelyn tarkoitus olisi nostaa kokoelmasta sellaisiakin kirjoja, jotka eivät heilu kymmenettä viikkoa TOP 10 bestseller -listalla. Lisäksi ajattelin, että suunnittelisin kirjojen väliin "vinkkauslappuja", siis kartonkiläpysköjä, joihin kirjoittaisin oman mielipiteeni kyseisestä kirjasta. Lapun alaosaan jäisi tilaa seuraaville lukijoille lisätä omat mielipiteensä. Ajattelin, että laput tunnistaisi jonkinlaisesta leimasta tai vastaavasta. Lasten puolellahan on Helmeri, joka suosittelee kirjoja (siis sellainen vihreä mustekala, joka on lastenkirjastopuolen maskotti). Näistä vinkkikirjoista kokoaisin sitten listan tai aihepaketin tai jonkin sellaisen, jonka voisi linkittää Pointin sivulle HelMetiin. Ja sitten on tämä blogi, Loppuhuipennus.
Tosiaan, työssäoppimispaikkani on Pointin kirjasto, joka sijaitsee Kartanonkoskella. Samassa rakennuksessa on myös Y.E.S.-päiväkoti ja Vantaan kansainvälinen koulu, joten asiakaskunta on aika kaikenkirjavaa. En ihan heti muista koskaan olleeni töissä paikassa, jossa olisi ollut yhtä hyvä henki kuin Pointissa. Olin todella iloinen kun sain sovittua toisenkin jakson Pointtiin, vaikka näin jakson alkaessa sitä väkisinkin miettii, olisiko työllistyminen ollut todennäköisempää jos toisen jakson olisi mennyt suorittamaan vaikka Helsinkiin... No, turha sitä enää on miettiä, näillä mennään mitä on annettu!
Katsotaan kuinka tämä jakso vierähtää tästä käyntiin!
- Saana
Tämän blogin tarkoitus on muodostua osaksi opinnäytetyötäni. Opinnäytteestä ei vaadita kirjallista versiota, eikä oikein raporttiakaan, joskin jonkin verran täytyy Moodleen avata tekemisiään jossain vaiheessa tätä jaksoa. Moodlea ei kyllä tule ikävä, sen verran voin sanoa. Halusin kuitenkin tallentaa jossain muodossa jonnekin tämän prosessin kulkua ja etenemistä (tai etenemättömyyttä, saa nyt nähdä kuinka käy), jos ei muuten niin että olisi sitten tulevaisuudessa paikka, johon palata ja muistella menneitä. Tarkoitus toki on, että tätä blogia voisivat esimerkiksi Keudan opettajat käyttää jonkin asteisena esimerkkinä siitä, mitä ennen on tehty, sillä meille heillä ei ollut näyttää mitään. Loppuhuipennus kun sijaitsee vapaassa internetissä, niin tätäpä ei resurssitietoinen Keuda helposti niks naks hävitäkään. Tarkoitus on myös, mikäli hyvin käy, että tavalliset pulliaisetkin (siis ihmiset jotka eivät työskentele kirjastoalalla) saisivat pienen pilkahduksen kirjastotyöhön ja kirjastovirkailijan arkeen.
Toistaiseksi meiltä on vaadittu vasta lyhyt kuvaelma suunnitelmistamme koskien opinnäytetyötä, ja suuruudenhulluun tapaani koitin keksiä yhtä ja toista. Saa nähdä mikä lopputulema on, mutta toistaiseksi ainakin aion pystyttää kirjastoon näyttelyn nuorten fiktiosta. Ajattelin ensin tehdä näyttelyn nuorten kauhusta, mutta tajusin sitten etten tiedä aiheesta tarpeeksi tehdäkseni siitä mitään sen suurempaa, joten päätin keskittyä fiktioon. Onhan se laaja alue, mutta katsotaan nyt mihin idea tästä kehittyy. Näyttelyn tarkoitus olisi nostaa kokoelmasta sellaisiakin kirjoja, jotka eivät heilu kymmenettä viikkoa TOP 10 bestseller -listalla. Lisäksi ajattelin, että suunnittelisin kirjojen väliin "vinkkauslappuja", siis kartonkiläpysköjä, joihin kirjoittaisin oman mielipiteeni kyseisestä kirjasta. Lapun alaosaan jäisi tilaa seuraaville lukijoille lisätä omat mielipiteensä. Ajattelin, että laput tunnistaisi jonkinlaisesta leimasta tai vastaavasta. Lasten puolellahan on Helmeri, joka suosittelee kirjoja (siis sellainen vihreä mustekala, joka on lastenkirjastopuolen maskotti). Näistä vinkkikirjoista kokoaisin sitten listan tai aihepaketin tai jonkin sellaisen, jonka voisi linkittää Pointin sivulle HelMetiin. Ja sitten on tämä blogi, Loppuhuipennus.
Tosiaan, työssäoppimispaikkani on Pointin kirjasto, joka sijaitsee Kartanonkoskella. Samassa rakennuksessa on myös Y.E.S.-päiväkoti ja Vantaan kansainvälinen koulu, joten asiakaskunta on aika kaikenkirjavaa. En ihan heti muista koskaan olleeni töissä paikassa, jossa olisi ollut yhtä hyvä henki kuin Pointissa. Olin todella iloinen kun sain sovittua toisenkin jakson Pointtiin, vaikka näin jakson alkaessa sitä väkisinkin miettii, olisiko työllistyminen ollut todennäköisempää jos toisen jakson olisi mennyt suorittamaan vaikka Helsinkiin... No, turha sitä enää on miettiä, näillä mennään mitä on annettu!
Katsotaan kuinka tämä jakso vierähtää tästä käyntiin!
- Saana
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)